Lasten ja nuorten sarjan runot

Joutsen

Järvillä sinisillä lipuu nuo linnut jalot ja uljaat.
Ne edustavat Suomea,
oi joutsenet armaat.
Kaula kaarella
matkustaa maata,
ne kauniit valkoiset,
ei kukaan matkalle saata.

Kesäillassa kauniissa Suomen,
ne lipuu alla vanhan tuomen.
Järvillä ui, nuo arvostetut linnut,
kuninkaina aamuun asti.
Poikaset seuraavat riemuisasti.

***

Katselet samaa kuuta kuin minä.
Et kuitenkaan kuule kun laineet lipuvat luoksesi.
       Olet liian kiireinen. Et osaa pysähtyä paikoillesi.
       Et tiedä, että asumme paratiisissa.
       Et tiedä, että parempaa paikkaa ei ole!
       Pysähdy hetkeksi, katso ympärillesi, kuuntele,….linnut laulavat, puut suhisee ja metsät humisee.

Pian jo kuulen kun aallot luoksesi lipuvat ja kuun
valo meidät valaisee!
Olet tajunnut, tämä paikka on paratiisi. Parempaa saa etsiä!

***

Kun kävelen mehtässä, tunnen oloni turvatuks
tiiän: mulle ei mittään täällä satu!
Sillon oloni hyväks tunnen!

Kun järvellä souvan saan mielen rauhan,
kuulen aallot, tuulen ja kaislojen suhinan!
Silloin tiedän oloni hyvä on.

Vaan uotahan kun saunan löylyihi piäsen,
se se vasta minut
onnelliseksi tekkee.
Ku sielä hiljoo istuu,
kaike unohtaa.
On ku ois pyhä.

***

Oon lapsuuteni Puulan rannoilla juossu, töitä tehny.
Kahtellu ku luonto varttuu, muuttuu.
Ooin monta kertoo rannalla istuna, miettinä mitä minusta oikee tulloo?
Mehtämies niinku isästä?
Vaiko kaupunkilaistyttö niiku siskosta?
Sen näkkee sit minne tieni vie!
Sen verran ossoon sannoo, jos tiältä lähen
jään Hokkoo kaipoomaan ja Kangasniemen kotijan.
Outohan minä oon jos tiältä lähen, enkä takasi tuu,
sillo jottai sydämestä puuttuu!

***

Runo

Runo on satu, polku ja katu.
Metsissä kulkee, silmänsä sulkee.
Mitenkä? Miksi? Kuka on? Milloin?
Peikko se metsässä huuteli illoin.
”Kuuntele ääntä, runouden soinnun,
havisee lehdet männyn ja koivun.”
Vastasi Runo, se runouden kaiku
Tästä alkaa se kuuntelun alku.
Kuuntele tarkkaan, kuuntele varhain,
kuuntele kauan, on aamu ain parhain.
Runo sen kuulee, kuka valittaa.
Hei runous se auttaa sua unohtamaan!
Minkä? Miksi? Hei, muista on se runous se niksi!

 

Kommentteja aiheesta “Lasten ja nuorten sarjan runot

  • 23.8.2017 at 09:44
    Permalink

    äänestän runoa:

    Katselet samaa kuuta kuin minä.

Comments are closed.