Ovatko lasten sivistykselliset perusoikeudet uhattuna?

04.12. 09:37

Kylät kamppailevat koulujensa puolesta, mikä osoittaa koulun merkityksen kaikille kyläläisille. Kyläkoulujen lakkauttaminen tähtää useimmiten taloudellisiin säästöihin, joiden laskentaperusteita on vaikea pystytä osoittamaan oikeiksi tai vääriksi.

Kuka kantaa vastuun siitä, ellei säästöjä synnykään?

Kyläkoulun kustannuksia ei voida sälyttää yksinomaan opetuksesta aiheutuviksi, sillä koulu palvelee kaikkia kyläläisiä. Kustannuksia voidaan "alentaa" sallimalla kouluille enemmän autonomiaa peruspalvelujen järjestämiseen; esimerkkinä lasten päivähoito, vanhusten ateriapalvelu. Kyläläisten tekemällä talkootyöllä ja lahjoituksilla on tärkeä merkitys.

"Pikasäästöt" voivat osoittautua jonkin ajan kuluttua kustannuksiksi, sillä koulutus on sijoitus, joka tuottaa tulosta vuosikymmenien kuluessa; se on sijoitus osaamiseen, lasten terveyteen, fyysiseen kuntoon ym. Pitkät koulumatkat voivat uhata lasten terveyttä. Säästöt voitaisiin saada nopeasti jollakin muulla hallinnonalalla esim. siirtymällä kotimaisen energian käyttöön.

Kunnat saavat koulutuksen järjestämiseen valtionapua, mutta se voidaan käyttää, mihin kuntapäättäjät haluavat. Tämä ns. korvamerkinnän poistuminen lainsäädännöstä edellisen talouslaman yhteydessä on johtanut tilanteeseen, jossa lasten sivistykselliset perusoikeudet ovat uhattuna. Tähän kiinnitti vakavaa huomiota oikeuskansleri Nikula jo vuonna 2000; tilanne on tästä heikentynyt koko ajan.

Päättäjät ovatkin arvovalintojen edessä; heiltä edellytetään vahvaa historian tajua, sivistystahtoa ja kokonaisvaltaista ajattelua, mikä tähtää tulevaisuuteen. Kaikkialta tätä ei ole löytynyt, sillä kouluja on lopetettu selvästi enemmän, kuin oppilasmäärän väheneminen olisi edellyttänyt. Siksi tarvitsimme selkeää lainsäädännön tukea, ja läpinäkyvyyttä esim. valtionosuuksien laskentaperusteiden määräytymiseen ja niiden käyttöön kunnissa.

Koulujen olosuhteet eri puolilla maata vaihtelevat. Siksi kaiken opetuksen standardointi on vakava uhka opetuksen laadulle. Keskittämiseen tähtäävän koulutuspolitiikan kustannuksista Suomen olosuhteissa emme vielä tiedä. Suomi on Euroopan harvaanasutuin maa.

Keskittäminen näkyy ensin siinä, että koulujen määrä vähenee ja luokkien oppilasmäärä kasvaa sekä opettajien määrä vähenee.Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että keskittämisen tulokset ovat pääosin negatiivisia ja keskittämisestä aiheutuu kustannuksia.

Suomessakin koulutuksen taloudesta kertovat tilastot osoittavat jo, että säästöjä ei olekaan syntynyt kouluja lopettamalla, sillä kustannukset ovat esim. vuosina 2000 - 2004 nousseet lähes neljänneksen. Erityisopetusta on ollut pakko lisätä, oppilashuollon menot ovat räjähtäneet käsiin; myöskään koulumatkojen kustannusten nousulla ei näy olevan loppua.

Olemme tekemässä arvovalintoja. Onko viisasta hakea säästöjä pienimpien lasten perusopetuksesta, jonka merkitys on ratkaiseva juuri nyt, kun haetaan uutta suuntaa Suomen tulevaisuudelle? Ilmasto- ja energiapolitiikassa tähtäin on 40 vuoden päässä; koulutuksen kehittämisessä sen tulee olla vieläkin kauempana. Juuri nyt koulutuspolitiikka on tärkeintä tulevaisuuspolitiikkaa.

Osaamispääomaa kartuttamista ajatellen kylä- ja lähikoulu tarjoaa ihanteellisen oppimisympäristön. Tästä on tutkimustuloksia. Kunnan vetovoima ja kaikkien ihmisten hyvinvointi riippuu monin tavoin niistä ydinpalveluista, joista koulutus on tärkein. Koulu turvaa kylän elämän sekä pitää maaseudun ja koko Suomen asuttuna.

Monen lapsiperheen haave on maaseutumainen elämä. Tämä "suomalainen unelma" tulisi olla mahdollista toteuttaa jokaisen sitä haluavan.

Eira Korpinen

kasvatustieteen, erityisesti opettajankoulutuksen, professori Jyväskylä