Vanhustyön tulevaisuutta ja haasteita käsittelevän seminaarin antia oli kuulemassa kunnantalon auditoriossa aktiivinen ja osallistuva joukko ikäihmisiä.

Meijän Talo jätettiin tulevaisuuteen katsoen

14.01. 14:33

Meijän Talon toiminta on kohta historiaa. Kolmen vuoden ajan se tarjosi varsin paljon virkistystä ja tukipalveluja työelämän ulkopuolelle siirtyneille ikäihmisille. Toiminnan tarkoituksena on oli palvella oikeaan aikaan avun tarvitsijoita, joiden joukkoon kuuluivat muun muassa omaishoitajat.

Meijän talon hanketta toteutettiin yhdessä kunnan ja seurakunnan kanssa. hyvinvoinnin lisääminen oli koko ajan toiminnassa punaisena lankana. Tärkeänä osana toiminnassa oli myös vapaaehtoistyö, jonka avulla haluttiin mukaan lisää tekijöitä.

Näin muisteli Meijän Talon toimintaa projektin toiminnanjohtaja Ulla-Maija Hokkanen, kun toiminta siirrettiin tavallaan kansiin arvokkaasti seminaarissa, missä luentovoimaa edustivat muun muassa lääninlääkäri Helena Kemppinen sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehittämispäällikkö Kirsi Kiviniemi.

Hänellä oli esitettävänä varsin selvät tulevaisuuden kuvat ikääntyvien tarvitsemista palveluista, ja miten niihin vastataan. Paperilla kaikki on hyvin, mutta käytännössä suunnitelmien toteuttaminen kilpistyy rahaan.

Selvää kuitenkin on, että tulevaisuudessa ei kunta pysty järjestämään tarvittavia palveluja. Kirsi Kiviniemi korostikin kolmannen sektorin merkitystä palvelujen järjestäjänä. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että kunta osallistuu yksityisiltä ostettavien palvelujen kustannuksiin.

Jo tänä päivänä kolmannen sektorin merkityksestä on hyvä esimerkki se, että yksityisissä palvelukodeissa asuu jo 60 prosenttia ikäihmisistä. Palvelukodeilla on tärkeä merkitys myös siksi, että laitospaikkoja ollaan koko maassa jyrkästi vähentämässä.

Se ei merkitse sitä, että laitospaikoilla olevia vanhuksia siirretään muualle, vaan paikat vähenevät sitä mukaan kun muun muassa ikäihmisten asuminen omissa kodeissaan saadaan kuntoon. Silloin laitospaikoille ei enää ole kysyntää nykyisessä määrin.

Toisaalta Kirsi Kiviniemen mukaan myös kunnat voivat muuttaa laitospaikkoja kelvollisiksi palveluasumiseen. Ketjun pitäisi olla kuitenkin kiinteä ja joustava, ettei asiakasta siirretä paikasta toiseen sen mukaan, kun hänen kuntonsa ja terveytensä muuttuu.

Kirsi kiviniemi esitti puheenvuorossaan rohkean ajatuksen erityisestä palveluasumisen kampuksesta kirkonkylässä. Kangasniemellä on kuitenkin toimittu juuri päin vastoin siirtämällä Meijän Talossa järjestetyn päivätoiminnan muutaman kilometrin päähän keskustasta vanhainkodin yhteyteen.

Kirsi Kiviniemen viesti seminaarin osanottajille olikin tiivistettynä, että tulevaisuudessa ikäihmiset tarvitsevat asumiseensa erilaisia vaihtoehtoja.

Lääninlääkäri Helena Kemppinen toi puheenvuorossaan esille myös ongelmia. Hänen mielestään nykyinen hoito- ja palveluketju takkuaa. Kun laitoshoidosta on mahdollisuus irtaantua, ei ikäihmisellä välttämättä ole paikkaa, mihin mennä.

Lääninlääkärin mukaan vanhuksia asuukin ja odottaa asumista väärissä paikoissa. Sanoillaan Helena Kemppinen tarkoitti lähinnä terveyskeskuksien vuodeosastoja ja vanhainkoteja, koska kunnissa ei yksinkertaisesti ole riittävästi tarjolla vaihtoehtoista asumista.

Valvottua palveluasumista onkin liian vähän, mutta yhdenlainen ongelma on myös vanhusten yksinäisyys ja turvattomuuden tunne.