
Maaherra Pirjo Ala-Kapeeta nauhan leikkaamisessa avustivat vanhustentalon asukkaat Liisa Laitinen (vas.) ja Lempi Tissari. Helena Laitinen oli mukana Meijän Talon edustajana.
Maaherralle tarjollaKangasniemellä erityistehtäviä
24.09. 12:19
Aina kun Itä-Suomen läänin maaherra Pirjo Ala-Kapee on saanut kutsun tulla Kangasniemelle, tiedossa on ollut jotakin - ei niin aivan tavallista. Edellisestä kerrasta, josta on jo vierähtänyt aikaa melko tovi, peräti kymmenen vuotta, hän oli YK:n ikäihmisten vuoden merkeissä Kutemajärvellä järjestetyillä ensimmäisillä seksifestivaaleilla. Eilen, jolloin hänellä on 101 päivää eläkkeelle siirtymiseen, maaherra pääsi ensimmäisen kerran virka-aikanaan avaamaan ulkoilupolun.
Paitsi Kankaistentien ulko- ja kuntoilupolun avajaisia, juhlistettiin samalla vanhustentalon peruskorjauksen valmistumista. Kysymyksessä ovat Kangasniemen Vanhustentalosäätiön hankkeet.
Vanhustentalon lähimaastoon valmistunut ulkoilureitti on muidenkin kuin vanhustentalon asukkaiden käytettävissä. Se sopii myös rollaattoria tai pyörätuolia käyttäville, sillä sen päällysteenä on kovaksi juntattu murske. Mopoilla tai autoilla sinne ei ole mitään asiaa.
Reitillä on pituutta 180 metriä ja korkeuseroja niin, että se hyväkuntoisimmille tarjoaa sopivasti haasteen, jos kiipeää entisen hyppyrimäen paikalle. Jos kunto ei salli ylös kävelyä, voi suunnaksi ottaa alarinteen. Reitin varrella on vastakkain istuttava keinu ja viihtyisä, ikkunoilla ja ovilla sekä kaikilla ulkokokkauksessa tarvittavilla laitteilla varustettu grillikatos. Turvallisuutta ja viihtyisyyttä antavat kauniit valopylväät, joita on asennettu koko matkalle sekä kaiteet.
- Toivotaan, että polku on kovassa käytössä, vanhustentalosäätiön hallituksen puheenjohtaja Aino Kosloff sanoi puhuessaan avajaistilaisuudessa. Hän rohkaisi ikäihmisiä lähtemään ulos, kävelemään polulla tai istuskelemaan keinussa, jolloin tapaa muita ihmisiä ja yksinäisyys vaivaa vähemmän. Elämiseen tulee laatua.
Myös maaherra Pirjo Ala-Kapee korosti vanhusten yhteisen ulkoilun avatulla luontopolulla lisäävän yhteisöllisyyttä ja sosiaalisia kontakteja.
– Useinhan vanhukset oleilevat liian paljon yksin asunnoissaan.
Hän tähdensi, että kunta- ja yksilötalouden näkökulmasta katsottuna on myös todennäköistä, että mitä intensiivisemmin luontopolkua käytetään, sitä enemmän sillä on vaikutusta vanhusten terveyden ja kunnon ylläpysymiseen.
– Seurauksena voidaan olettaa olevan, että vanhusten sairaalamaisen hoidon tarve siirtyy myöhäisempään ajankohtaan, sairaudet pysyvät loitommalla ja lääkkeiden tarve vähenee.
Maaherra muistutti tutkimuksia siteeraten, että jo kymmenen minuutin päivittäinen ulkoilu antaa aimo annoksen elimistölle välttämätöntä D-vitamiinia.
Pirjo Ala-Kapee antoi Kangasniemelle tunnustuksen siitä, että paikkakunnalla on ollut aloitteellisuutta muuttaa hyvä idea käytännöksi jo vuosikymmenten ajan. Ikäihmisten hyvän elämän turvaamiseksi on toteutettu useita hankkeita aina 1980-luvulta alkaen.
– Olemme lääninhallituksessa ylpeitä alueemme kunnista, joissa järjestöt, seurakunta ja kunta yhdessä toimivat ikäihmisten toimintojen ja palvelujen kehittämiseksi. Toivon, että tällainen yhteistoimintaan perustuva uusien toimintamallien luominen jatkuu Kangasniemellä edelleen, maaherra lausui jatkaen vielä, että mahdollisuuksia ja haasteita on paljon, joten edelläkävijöitä hyvien käytäntöjen kehittämiseksi tarvitaan jatkuvasti.
Luontopolun rakentamisesta aiheutuneet kokonaiskustannukset jäivät vähän alle 20 000 euron. Hankkeeseen saatiin TE-keskukselta leader-rahaa 10 660 euroa. Talkootyötä on tehty pienellä porukalla 500 tuntia noin 5 000 euron edestä. Vanhustentalosäätiön osalta rahalliset menot ovat vajaa 9 000 euroa.
Vanhustentalojen kymmenen asunnon ensimmäinen perusteellinen remontointi tuli maksamaan ennakoitua enemmän, yhteensä noin 435 000 euroa. Remontti kustannettiin lainavaroin. Rakentamiseen sisältyi myös tasakaton muuttaminen harjakatoksi. Vanhustentalojen saneerauksen yhteydessä yhteydessä raivattiin talojen takapihaa ja lisättiin näin ympäristön viihtyisyyttä.
Vanhustentalosäätiön yhteistyökumppaneina ovat olleet kunta ja seurakunta, joka on mm. vuokrannut maa-alueen, jolle asunnot on rakennettu.
Alkunsa säätiön toiminta sai edesmenneen rovasti Matti Tukian ajatuksena. Hän havaitsi kylillä kierrellessään, kuinka puutteellisesti vanhukset asuivat. Perustettiin yhdistys, jonka tavoitteena alusta lähtien oli rakentaminen. Yhdistystä tarvittiin, sillä se mahdollisti yhteiskunnan rahan saamisen.
Kolme 24 asunnon vanhustentaloa valmistuivat syksyllä 1973. Lisää rakennettiin vuonna 1981, jolloin Keskustien toiselle puolen rakennettiin toiset 24 asuntoa. Kaikki asunnot ovat olleet siitä pitäen asuttuina. Remontoitavaa siis riittää jatkossakin, mutta aikataulu muiden asuntojen kunnostuksen suhteen on vielä avoin.
Matkan varrella yhdistys muutettiin säätiöksi. Kaiken kaikkiaan säätiö on rakennuttanut vanhuksille 64 asuntoa sekä 16 paikkaisen monivammaisille tarkoitetun ryhmäkoti Kuuselan.



