Pitäjän vanhin asukas, Lempi Sihvola, ei valita. Sadan vuoden elämänkaareen on mahtunut paljon, niin hyvää kuin puutettakin.

Muistelu kuuluu elämään

15.12.2011 08:16

Kangasniemen vanhin asukas on Lempi Sihvola täyttää ensi viikolla sata vuotta. Satavuotiaan muisti on terävä.

Arkipäivän rytmiä ja liikkumista häiritsee ainoastaan heikentynyt näkökyky. Huumoria ja valoisaa elämän katsomusta se ei ole pystynyt nujertamaan.

Lempi Sihvola syntyi aikaan, jolloin elämä oli karua ja puutteellista.

Minkäänlaisiin nautintoihin ei ollut pienessä haikutuvassa asuvalla perheellä varaa. Toimeentulossakin oli tekemistä, eikä jokapäivä pöydässä ollut edes leipäpalaa.

Erityisen ankeaa elämä oli talvella hankien keskellä pakkasen paukutellessa nurkissa.

– Silloin oli toki lämmintä, kun uuniin sai jostain riittävästi puita, ja savu oli tuvasta hälvennyt. Hatara mökki ei kuitenkaan kauan lämpöä pitänyt. Toimeentuloa ja leipää oli lähdettävä hakemaan jo varhaisella iällä, muistelee Lempi Sihvola.

Hänen tarinansa työelämästä on oikeastaan aika tavallinen pienen savutuvan tyttärelle. Maaseudulta ei juurikaan muuta työtä löytynyt kuin piikomista. Myös talollisten lasten perään täytyi katsoa, ja näissä töissä riitti nuorelle tytölle tekemistä.

Nykyisin Sihvola asuu Kangasniemen keskustassa. Kodinhoitaja käy hänen luonaan kolme kertaa päivässä. Virkeä satavuotias on tyytyväinen elämäänsä. Jalkoja ei särje eikä käsiä kolota. Sairaala ja terveyskeskus ovat hänelle vieraita paikkoja.

Aki Heinonen